Uskonnolliset liikkeet ovat riippuvaisia hengellisestä työstä

Uskonnollisten liikkeiden olemassaolon ja jatkuvuuden turvaa niin sanottu hengellinen työ. Se on yleensä vapaaehtoistyötä, esimerkiksi sananjulistamista, talkoita ja varainkeruuta.

Asiaa on tarkasteltu Lapin yliopiston politiikantutkija Aini Linjakummun tuoreessa kirjassa ”Hengellinen työ. Työn politiikka kristillisissä liikkeissä”. Kirjassa käsitellään Jehovan todistajien ovelta-ovelle julistamistyötä, vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä ja amissien maanviljelystyötä.

Näiden lisäksi tarkastellaan myös liikkeiden suhdetta palkkatyöhön, joka on usein sisältää huomattavan määrän hengellisiäkin merkityksiä.

”Hengellinen työ ohjaa vahvasti uskonnollisten liikkeiden jäsenten elämää. Se luo pohjan yhteisöllisyyden rakentumiselle ja määrittää suhteita ulkomaailmaan”, Linjakumpu mainitsee.

Jehovan todistajien julistustyö sitoo käytännössä kaikkia liikkeen jäseniä varhaisesta lapsuudesta vanhuuteen. ”Ilman julistustyötä jehovantodistajuutta ei olisi olemassa. Sen ympärille kiertyy liikkeen koko eetos,” Linjakumpu korostaa.

Vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä kutsutaan liikkeen piirissä ”Jumalan valtakunnan työksi”. Vaikka se on periaatteessa vapaaehtoista, sen välttäminen voi olla vaikeaa. Linjakummun mukaan ”Jumalan valtakunnan työstä saattaa tulla uskomisen mittari, vaikka niin asiaa ei ehkä haluta liikkeen piirissä muotoilla.”

Pääosin Yhdysvalloissa vaikuttavilla Old Order amisseilla ei ole tavanomaista seurakuntatoimintaa. Amisseille maanviljelys on hengellisyyden toteuttamista käytännön elämässä. ”Vaikka amissienkin elämisen ehdot ovat monin tavoin muuttuneet, maanviljelys on heidän ankkurinsa oikeaan ja aitoon hengellisyyteen”, Linjakumpu toteaa.

Teos on viimeinen osa Aini Linjakummun laajaa tutkimuskokonaisuutta liittyen vallankäyttöön, hallintaan, väkivaltaan ja yhteisöllisyyteen uskonnollisissa liikkeissä. ”Tämä on ollut poikkeuksellisen pitkä tutkimusprosessi, jonka aikana on syntynyt useita kirjoja ja artikkeleja. Niiden saama vastaanotto on osoittanut tutkimusten tarpeellisuuden.”

Aiemmissa tutkimuksissa on käsitelty hengellistä väkivaltaa, vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksia ja vanhoillislestadiolaisten taloudellisia verkostoja.

”Ihmisten karutkin kokemukset uskonnollisten liikkeiden piirissä ovat saaneet tutkimuksellisen muodon. Samalla on pyritty ymmärtämään, mikä motivoi monia ihmisiä pysymään liikkeissä. Asiat eivät ole mustavalkoisia”, Linjakumpu toteaa.

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/hengellinen-tyo/3858652

Aini Linjakumpu: Hengellinen työ. Työn politiikka kristillisissä liikkeissä (Vastapaino 2021)

Kirja hengellisestä työstä ilmestyy syyskuussa

Aini Linjakummun uusi tutkimus hengellisestä työstä julkaistaan syyskuussa 2021.

Kirjassa käsitellään Jehovan todistajien julistustyötä, vanhoillislestadiolaisten Jumalan valtakunnan työtä ja amissien maanviljelystyötä.

Uskonnolliset liikkeet eivät elä pelkästään sanasta ja opista. Liikkeiden olemassaolon ytimessä on myös työntekeminen, esimerkiksi talkoiden, sananjulistamisen, raamattuluokkien pitämisen ja varainkeruun muodossa. Hengellinen työ on uskonnollisen liikkeen piirissä tehtävää työtä, joka ylläpitää liikkeitä ja takaa niiden jatkuvuuden. Samalla se määrittää liikkeisiin kuuluvien ihmisen elämää, luo yhteisöllisyyttä ja jäsentää liikkeiden suhteita ulkopuoliseen maailmaan.

Kirjassa tutkitaan Jehovan todistajien ovelta-ovelle julistamistyötä, vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä ja amissien maanviljelystyötä. Näiden lisäksi tarkastellaan myös liikkeiden suhdetta palkkatyöhön, joka usein sisältää huomattavan määrän hengellisiäkin merkityksiä. Työn tutkimisen avulla päästään kiinni hallinnan tematiikkaan: miten työlle annettavien merkitysten kautta harjoitetaan liikkeiden sisäistä hallinnallisuutta, joka määrittää, suuntaa ja linjaa ihmisten käyttäytymistä, toimintaa ja toimintatapoja.

Hengellinen työ on neljäs ja viimeinen osa Aini Linjakummun laajaa tutkimuskokonaisuutta, joka käsittelee vallankäyttöä, hallintaa, väkivaltaa ja yhteisöllisyyttä uskonnollisissa liikkeissä.

Sisällysluettelo:

1. Johdanto

2. Työn teologian tarkastelua
Aika ennen reformaatiota
Reformaation merkitys

3. Työn merkitykset ja uskonnollisen yhteisön hallinta
Työ hallinnan ulottuvuutena
Työ yksilön hengellisyytenä
Työ yhteisöllisyyden rakentamisen välineenä
Työ rajapintana toiseuteen
Työn tutkiminen hallinnan näkökulmasta

4. Jehovan todistajat: Julistaminen hengellisenä työnä
Palkkatyö välttämättömänä pahana
Julistustyön perusteluja ja organisoiminen
Julistaminen elämänurana ja elämänjäsennyksenä
Organisaation kasvu yhteisön ja yhteisöllisyyden takaajana
Maailma julistamisen kohteena ja esteenä
Yhteisöön sitouttaminen toiminnalla

5. Vanhoillislestadiolaisuus ja Jumalan valtakunnan työ

Palkkatyön merkitykset liikkeessä

Työmuotojen kehitys
Valtakunnan työ kaikenkattavuutena
Valtakunnan työ yhteisöllisenä liimana
Valtakunnan työ huokoisena rajapintana
Jatkuvuus ja muuttumattomuus

 

6. Amissit: Maanviljelys hengellisenä työnä
Palkkatyö elämäntavan uhkaajana
Maanviljelyksen organisoiminen
Maanviljelijä yhteisön ja hengellisyyden
kannattelijana
Maanviljelys keskinäisriippuvuutena
Maanviljelys etäisyyden ottamisena
Muutoksen tuulet: yrittämisen ja palkkatyöläistymisen merkitys

7. Hengellisen työn politiikka

Hurtig & Linjakumpu: ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” -raportti

Kirkkohallituksen julkaisema raportti käsittelee hengellisen väkivallan ratkaisuja
evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Raportissa määritellään
hengellisen väkivallan käsitettä sekä jäsennetään väkivallalle
altistavia piirteitä uskonnollisissa liikkeissä.

Keskiössä on keinojen etsiminen sille, miten hengellistä
väkivaltaa ehkäistään, seurauksia hoidetaan ja ilmiöstä
kannetaan vastuuta niin kokonaiskirkon, hiippakuntien kuin
seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen tasoilla.

Raportti on suunnattu kirkon työntekijöille ja vastuunkantajille
sekä uskonnollisuudesta, yhteisöilmiöistä ja kirkon toiminnasta
kiinnostuneille, hengellisen väkivallan uhreja työssään
kohtaaville, sellaista kokeneille sekä yhteisöille, jotka etsivät
välineitä toimintakulttuurinsa itsearviointiin.

Raportin ovat kirjoittaneet Johanna Hurtig ja Aini Linjakumpu.

Raportti on ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta: https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4233/viewmode=infoview

 

Tiedote: Kirkkohallituksen tutkimusraportti ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” (julkaistu joulukuussa 2020)

Tuoreessa tutkimusraportissa annetaan kirkolle ehdotuksia hengellisen väkivallan kitkemiseksi

Kirkkohallituksen juuri ilmestyneessä julkaisussa ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” esitetään ehdotuksia hengellisen väkivallan torjumiseen sekä siihen, millaisessa roolissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi olla asian suhteen. Hengellinen väkivalta ei ole kadonnut Suomesta, vaikka tilanne tällä hetkellä on suhteellisen rauhallinen. 

Raportin ovat kirjoittaneet Kirkkohallituksen asiantuntija Johanna Hurtig ja politiikantutkija Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta.

”Hengellisen väkivallan luonne ja seuraukset ovat jo aika hyvin tiedossa. Konkreettisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi on ollut kuitenkin vähän. Raportti pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen”, Linjakumpu muotoilee raportin tehtävän.

Tärkeää lisätä hengelliseen väkivaltaan liittyvää tietoisuutta ja luoda yhteistoiminnallisia käytäntöjä

Raportissa tarkastellaan hengellisen väkivallan määrittelyjä ja väkivaltaan altistavia yhteisöpiirteitä. Pääpaino on hengelliseen väkivaltaan puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja vaurioiden korjaamisessa. 

”Olennaista on lisätä ilmiöön liittyvää tietoisuutta sekä luoda yhteistoiminnallisia käytäntöjä vastuunkantoon. Uhreja pitää auttaa ja uusien syntymistä estää. Evankelis-luterilainen kirkko on suurin hengellinen toimija Suomessa, joten on luontevaa, että se on aktiivinen ratkaisujen luomisessa”, Hurtig esittää.

Kirkolla on muihin yhteiskunnallisiin toimijoihin laajat yhteydet, joita myös tässä yhteydessä on mahdollistaa hyödyntää. Raportissa tuodaan esiin seurakuntien, hiippakuntien ja kirkon johdon vaihtelevia rooleja väkivallan ratkaisuissa. ”Käytäntöjen luomisen lisäksi tarvitaan myös pohdintaa siitä, millaista on väkivallaton teologia”, kirjoittajat mainitsevat.  

Uskonnollisille yhteisöille aihepiiri on arkaluonteinen. ”On kuitenkin selvää, että ilman uskonnollisten yhteisöjen mukanaoloa asiaa ei voi mielekkäästi ratkaista”, Hurtig painottaa. Vaikka teema on hankala niin kirkolle kuin uskonyhteisöille, kirjoittajat ovat toiveikkaita asioiden muuttumisesta.

”On vaikea uskoa, että kenenkään intresseissä olisi vahingoittaa toisten hengellisyyttä – inhimillisesti herkkää ja yksityistä aluetta. Uskomme, että väkivallaton ja turvallinen hengellisyys on kaikkia yhdistävä tavoite. Tarvitaan kuitenkin rakenteita ja yhteistä tahtotilaa väkivallan ongelman ratkaisemiseksi”, Hurtig ja Linjakumpu summaavat raportin viestin.

YTT Johanna Hurtig toimii Kirkkohallituksen Toiminnallisen osaston asiantuntijana.
YTT Aini Linjakumpu toimii politiikkatieteiden yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa.

Lisätietoja:

Aini Linjakumpu, aini.linjakumpu@ulapland.fi, 040-4844225

Johanna Hurtig, johanna.hurtig@evl.fi, 040- 688 1583

Kirkon ihmisoikeusfoorumi (blogikirjoitus vuodelta 2020)

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kirkon ihmisoikeusfoorumi 2020 -webinaari & ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” -raportin julkaiseminen

Webinaari: Uskonnot väkivaltaa vastaan? 

3.12.2020 klo 13.00

Kirkkohallituksen webinaarissa pohditaan uskontojen roolia väkivallan ratkaisujen suhteen.

Tilaisuudessa julkistetaan Johanna Hurtigin ja Aini Linjakummun kirjoittama raportti ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut”.

Ohjelma:
 

13.00 Tervetulosanat: Johanna Hurtig & Ilkka Sipiläinen

13.05 – 13.15 Avaus: Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka 

13.15.- 13.45 Kriittisen uskontokeskustelun lähtökohdat ja merkitys,

Professori Sami Pihlström, Helsingin yliopisto:

13.45 – 14.00 Kommenttipuheenvuoro Afrah Al Bayaty,

Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikkö, Kirkkohallitus

14.00 – 14.15 Kahvitauko

14.15 – 15.15 Paneeli: Askeleita myötätunnon, rauhan ja sovinnon todellisuuteen

Juontajat: Elina Hellqvist, Kirkkohallitus & Kimmo Saares, Kirkon Viestintä


Osallistujat:

Aini Linjakumpu, Politiikkatieteiden yliopistonlehtori Lapin yliopisto

Joni Valkila, Uskontojen Uhrit ry, toiminnanjohtaja

Seida Sohrabi, VTM, Lähi-idän ja islamin asiantuntija

Sari Loijas, Sosiaalineuvos, Abilis

10 min tauko


15.25 – 15.50 Kohti hengellisen väkivallan ratkaisuja: Aini Linjakumpu & Johanna Hurtig

Tilaisuuden päätös: Kari Latvus, Johtaja, Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikkö, Kirkkohallitus

Taloudellinen toiminta uskonnollisessa liikkeessä (blogiteksti vuodelta 2020)

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Taloudellinen toiminta uskonnollisessa liikkeessä

Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot

Uskonnollisten liikkeiden piirissä harjoitetaan monenlaista taloudellista toimintaa. Jotkut uskonnolliset liikkeet toimivat kuin yritykset, joillakin toisilla liikkeillä on puolestaan suuria omaisuuksia.
Toisaalta uskonnollisiin liikkeisiin kuuluvat ihmiset voivat olla aktiivisesti mukana liiketoiminnassa. Heillä voi olla yrityksiä tai he voivat olla mukana muiden yrityksissä esimerkiksi omistajuuden, hallinnoimisen tai johtamisen kautta.
Vanhoillislestadiolaisuus on esimerkki uskonnollisesta liikkeestä, jonka piirissä juuri taloudellinen aktiivisuus on merkittävää. Aihepiirin tärkeydestä huolimatta lestadiolaisuuteen nivoutuvaa taloudellista toimintaa ei ole aiemmin tutkittu käytännössä lainkaan.
Vanhoillislestadiolaisuuden kaltainen uskonnollinen liike on erityinen taloudellisen toiminnan konteksti. Tämän kaltaisessa tiiviissä uskonnollisissa liikkeissä elävillä ihmisillä hengellisyys ja hengellinen yhteisöllisyys eivät ulotu pelkästään uskonnollisiin asioihin ja henkilökohtaiseen jumala-suhteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että taloudellinen toiminta eri muodoissaan ei ole irrallinen osansa ihmisen hengellisyyden arkipäivää ja sen kollektiivista ja sosiaalista ulottuvuutta.

Vanhoillislestadiolaisuuden verkostot
Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yleensä ahkerina ja yritteliäinä ihmisinä, jotka toimivat erityisesti rakentamisen alueella. Verkostot ovat tärkeä osa vanhoillislestadiolaisten taloudellista toimintaa ja sen ymmärtämistä. Vanhoillislestadiolaisuuden taloudellista toimintaa olisikin vaikea tehdä ymmärrettäväksi vaikkapa tavanomaisilla taloustieteen teorioilla, koska ne jättäisivät niin paljon avoimeksi sen suhteen, mikä edesauttaa ja selittää lestadiolaisten toimintaa talouden alueella.
Talousteoriat ja yrittämiseen liittyvät teoriat usein painottavat joko makrotason tai mikrotason selitysmalleja lukujen pohjalta, esimerkiksi, miten ulkoiset tekijät mahdollistavat tai estävät yrittämistä, tai miten yrittäjän persoonallisuus selittää yrittäjänä olemista ja yrittäjäksi ryhtymistä.
Verkostonäkökulma tuo makro- ja mikrotason väliin jäävän perspektiivin, eli sosiaalisen ulottuvuuden merkityksen, yrittämisen ja ja muun taloudellisen toiminnan suhteen. Tällöin taloudellinen aktiivisuus kytkeytyy sosiaalisiin suhteisiin, jotka luovat mahdollisuuksia ja perustelevat yksilön tekemiä päätöksiä ja toimintoja.
Lestadiolaisuus muodostaa vahvasti verkostomaisen kokonaisuuden, jossa ihmiset ovat monella eri tavalla suhteissa toistensa kanssa. Talouden kannalta merkitykselliset verkostot eivät ole irrallaan tästä verkostosta, vaan päinvastoin, lestadiolaiset taloudelliset verkostot ovat uppoutuneet, eli ovat osa lestadiolaisuuden muodostamaa verkostokokonaisuutta. Näissä verkostoissa taloudelliset suhteet limittyvät hengellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin sekä sukulais- ja ystävyyssuhteisiin. Se tekee näistä verkostoista erityisen vahvoja.
Verkostot edesauttavat yritystoiminnan rakentumista, rekrytointia ja asiakkaiden hankintaa. Lestadiolaisuuteen kuuluminen voikin olla yrittäjälle hyvinkin hyödyllistä: lestadiolaisuus on hengellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen voimavara yrittäjälle ja yrittäjyydelle. Tämä resurssinäkökulma on olennainen erityisesti yrittämiseen ja taloudelliseen toimintaan orientoitumisen vaiheessa sekä yritystoiminnan käytännöissä.
Parhaimmillaan lestadiolaisten keskinäiset verkostosuhteet ovat hyvin myönteinen asia kaikille taloudellisen toiminnan osapuolille, kuten myös paikallis- tai aluetalouksille. Yrittäjyyden kautta lestadiolaiset asemoituvat aktiivisiksi ja vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi, jotka ottavat vastuuta yhteiskunnan hyvinvoinnista.
Pahimmillaan verkostot ja verkostosuhteet voivat kuitenkin mahdollistaa suhteiden hyväksikäyttämistä. Verkostojen tutkiminen tuokin esiin kysymyksen sidonnaisuuksista: miten verkostoihin sisältyvät sidonnaisuudet, lojaliteetit ja vastavuoroisuudet vaikuttavat poliittisen päätöksentekoon tai julkiseen hallintoon.
Taloudellisen toiminnan tutkiminen tuo lestadiolaisuudesta uusia ulottuvuuksia esiin. Yrittäjyyden alue ei ole samanlaisen hengellisen kiinnostuksen kohteena kuin vaikkapa perhe-elämä tai seksuaalisuus. Hengellisyyden rajat ovatkin löyhemmät taloudessa kuin muilla elämän osa-alueilla.  
Talouden alueella lestadiolaiset voivat hyväksytysti kilpailla ja kilvoitella toistensa ja liikkeeseen kuulumattomien ihmisten kanssa. Lestadiolainen teologia ei aseta juuri esteitä rahan ansaitsemiselle, rikastumiselle tai yritysten kasvulle. Kiintoisaa onkin, että monia lestadiolaistaustaisia yrityksiä on viime vuosina listautunut pörssiin.
Taloudessa ja yrittäjyydessä liikkeeseen kuuluvat ihmiset – erityisesti miehet – voivat toteuttaa omaa kilpailullisuutta, kunnianhimoa ja näyttämisen halua, joka ei olisi samalla tavalla mahdollinen esimerkiksi urheilun ja taiteen alueella. Naisille puolestaan yrittäjyys luo mahdollisuuksia toimia perheen ja lastenkasvatuksen ulkopuolella, ja saavuttaa taloudellista omavaraisuutta. 

Teksti on julkaistu alunperin Katsomukset.fi-sivustolla (https://katsomukset.fi/2018/05/14/taloudellinen-toiminta-uskonnollisessa-liikkeessa-vanhoillislestadiolaisuuden-taloudelliset-verkostot/)

Vanhoillislestadiolaisuuden murros hoitokokouksista yrittäjyyden mallioppilaaksi (blogikirjoitus vuodelta 2020)

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Vanhoillislestadiolaisuuden murros hoitokokouksista yrittäjyyden mallioppilaaksi

Näihin aikoihin tulee kuluneeksi 40 vuotta vanhoillislestadiolaisten hoitokokousten kulminaatiopisteestä. Syksyllä 1979 hoitokokoukset kärjistyivät ja tulivat samalla voimallisesti julkisuuteen. Moninaisten ulkoisten reaktioiden ja sisäisten toimenpiteiden myötä hoitokokousten aalto vaimeni vuosikymmenen vaihteen tienoilla.
Hoitokokouksiin liittyvää vanhoillislestadiolaisuuden itsereflektiota on voinut lukea vastikään ilmestyneestä kirjasta ”Myrskyjen keskellä”. Eräs syy hoitokokousten syntymiselle oli liikkeen vaikea suhde suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen muutoksiin 1960- ja 1970-luvuilla. Tästä oli eräänä reaktiona henkinen ja konkreettinen käpertyminen sisäänpäin.
Hoitokokouksista on pitkä matka nykyiseen tilanteeseen, jossa vanhoillislestadiolaiset ovat aktiivisia niin politiikan, talouden kuin mediankin areenoilla. Erityisesti talouden alueella liikkeen jäsenten aktiivisuus on ollut huomattavaa. Oulun seudulla vaikutus lienee suurin, mutta lestadiolaisyrittäjien toiminnan alue yltää moniin osiin Suomessa.
Taloudellisella toiminnalla ja yrittäjyydellä eri muodoissaan on erityinen asema vanhoillislestadiolaisuudessa. Sitä tuetaan konkreettisesti yrittäjyyskursseilla ja -koulutuksella, ja siitä puhutaan myönteiseen sävyyn liikkeen julkaisuissa. Liikkeen opilliset näkemykset tukevat yrittäjyyttä, minkä lisäksi liikkeen sosiaalinen rakenne tukee yrittäjyyden tarvitsemia verkostoja.
Liikkeen piirissä onkin syntynyt vuosikymmenten kuluessa yrittäjyyden kulttuuria, joka on synnyttänyt esimerkiksi sukupolvien yli jatkuvaa yritystoimintaa, innovaatioita ja kasvuhalukkuutta. Kasvahalukkuutta ilmentää muun muassa neljän lestadiolaistaustaisen yrityksen listautuminen pörssiin joitakin vuosia sitten.
Jos 70-luvulla integroituminen yhteiskunnallisiin muutoksiin oli kivuliasta, nykyinen vanhoillislestadiolaisuus on huomattavan vaivattomasti sulautunut nykyiseen myöhäiskapitalistiseen maailmaan. Liikkeen piirissä toteutuvat hyvin suomalaisen yhteiskunnan kaipaama yritteliäisyyden eetos, verkostoitumisen vaatimus ja mediasfäärin hyödyntäminen. Tässä mielessä lestadiolaisuus edustaa kapitalistisen yhteiskunnan mallioppilasta.
Tämä vaivattomuus on siinä mielessä mielenkiintoista, että vanhoillislestadiolaisuuden kaltaisissa tiiviissä uskonnollissa liikkeissä korostetaan muuttumattomuutta. Liikkeiden itsensä piirissä muuttumattomuus liitetään yleensä opilliseen ymmärrykseen: maailma voi muuttua, mutta opillinen ymmärrys ei.
Vanhoillislestadiolaisuuden suhteen tämä näkemys on haastettu jo pelkästään suhtautumisessa televisioon. Jos hoitokokousaikana televisio oli eräs keskeinen hoitamisen aihe, niin nykyisin televisio kulkee käytännössä jokaisen lestadiolaisen taskussa. Virallinen oppi televisiosta ei ole kuitenkaan muuttunut. Muutoksen tunnustaminen tarkoittaisi samalla myös yhteisön erehtyväisyyden tunnustamista, mikä on lähtökohtaisesti mahdotonta normien ympäröimälle uskonnolliselle liikkeelle.
Tämä ymmärrys opin muuttumattomuudesta on omiaan nostamaan kysymyksiä myös talouden käytännöissä. Hoitokokousaikana esimerkiksi esittävän taiteen tekeminen oli ongelmallista, koska liikkeen piirissä siihen tulkittiin liittyvän oman kunnian tavoittelua. Nykyisessä yrittäjyydessä esittäminen, esittäytyminen ja julkisuudessa oleminen ovat osa työtä, lestadiolaisillekin. Kapitalistisen voitontavoittelun eteen on mahdollista esiintyä sanomalehdissä, sosiaalisessa mediassa ja liikkuvassa kuvassa – asioita, jotka olisivat näyttäytyneet ongelmina ja synnin lähteinä aiemmin.
Talouden alue tuo esiin myös kysymyksen siitä, millaisista rikkeistä uskonnollisessa liikkeessä rangaistaan ja millaisista ei. Vaikka vanhoillislestadiolaisten harjoittama taloudellinen toiminta perustuu epäilemättä pääosin eettisesti kestäviin toimintatapoihin, on olemassa moninaista tietoa liikkeen jäsenten harjoittamista taloudellisista rikkeistä, harmaalla alueella toimimisesta ja epärehellisyydestä. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että nämä toimintatavat olisivat liikkeen piirissä erityisen hengellisen arvioinnin kohteena.
Uskonnolliset liikkeet harvoin pystyvät reaalimaailmassa toimimaan täysin johdonmukaisesti. Ristiriidat toimintatapojen, opillisten tulkintojen ja yhteisöllisten ja maallisten rangaistusten välillä ovat vanhoillislestadiolaisuudessa kuitenkin varsin selkeitä. Ne aiheuttavat hankausta vanhoillislestadiolaisuuden ja ulkopuolisen maailman välillä, mutta myös liikkeen sisällä. Ristiriita on eittämättä olemassa myös niiden suhteen, jotka neljä vuosikymmentä sitten joutuivat liikkeestä ulos sellaisten syiden takia, jotka nykyään ohitettaisiin olankohautuksella.

********* Teksti on alunperin julkaistu Kaleva-lehdessä 16.12.2019 (https://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/vanhoislestadiolaisuuden-murros-hoitokokouksista-yrittajyyden-mallioppilaaksi/832138/)

Politiikka, talous ja työ -kirja nyt avoimena julkaisuna! (blogiteksti vuodelta 2019)

perjantai 31. toukokuuta 2019

Politiikka, talous ja työ -kirja nyt avoimena julkaisuna!

”Politiikka, talous ja työ. Lestadiolaisuus maailmassa” -kirja on ladattavissa ilmaiseksi Lapland University Pressin sivuilta.

Kirja valottaa Suomen suurimman herätysliikkeen roolia maallisessa yhteiskunnassa, alueella, jota liikkeen piirissä kutsutaan ”maailmaksi”. Miten lestadiolaisuus ja lestadiolaiset tarkkaan ottaen ”maailmassa” vaikuttavat? Millaista poliittista ja taloudellista valtaa liikkeellä ja sen jäsenillä on? Miten liikkeen uskonnollinen opetus suhtautuu erilaisiin yhteiskunnallisiin toimintoihin?

Teoksen ovat toimittaneet Aini Linjakumpu, Tapio Nykänen, Tiina Harjumaa ja Sandra Wallenius-Korkalo. Muina kirjoittajina kirjassa ovat Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen, historiantutkija Mauri Kinnunen, vapaa tutkija Gerd Snellman, väitöskirjatutkija Sini Erholtz ja taiteilija-tutkija Kalle Lampela.

9789523109339.jpg

Kirjan sisällys:I Politiikka

Jouko Talonen: Lestadiolaisuus, politiikka ja eduskuntavaalit 2015
Tapio Nykänen & Tiina Harjumaa: Vanhoillislestadiolaisuus Pohjois-Suomen kunnallispolitiikassa
Mauri Kinnunen: Lestadiolaisuus ja saamelaisuus 1910- ja 1920-luvuilla Eliel Lagercrantzin kuvaamana

II Talous
Aini Linjakumpu: Verkostot ja taloudellisen toiminnan rakentuminen vanhoillislestadiolaisuudessa
Gerd Snellman: LFF-lestadiolaisyrityksen hyväntekeväisyys Pietarsaaren seudulla

III Työ
Aini Linjakumpu: Työn merkitykset Päivämies-lehdessä
Sini Erholtz: Vanhoillislestadiolaisten naisten elämäntapabloggaus työnä
Tapio Nykänen & Kalle Lampela: Kristillisen perinteen työstäminen Nils-Aslak Valkeapään tuotannossa

Lestadiolaisuus ”maailmassa” (blogiteksti vuodelta 2019)

Aini Linjakumpu & Sandra Wallenius-Korkalo: Lestadiolaisuus ”maailmassa”

Uskonnolliset yhteisöt muodostavat jäsenilleen ennen kaikkea hengellisen kodin. Yhteiskunnan näkökulmasta uskonto on kuitenkin paljon muutakin. Suomen suurin herätysliike lestadiolaisuus vaikuttaa ”maailmassa” monin tavoin. Aktiivisimmillaan lestadiolaiset ovat olleet puoluepolitiikassa ja yrityselämässä.

Tiiviimmätkään uskonnolliset liikkeet eivät ole irrallaan muusta maailmasta. Ne ovat osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia toimintoja. Tämä pätee myös vanhoillislestadiolaisuuteen ja muihin lestadiolaisuuden alaryhmittymiin. Vaikka lestadiolaisuudessa on olemassa piirteitä, jotka vahvistavat sen sulkeutuneisuutta, liikkeen jäsenet toimivat samanaikaisesti monilla yhteiskunnan alueilla, ”maailmassa”.

Maailma ei ole kuitenkaan uskovaiselle ihmiselle vain yhteisön ulkopuolella olevaa todellisuutta, vaan todellisuutta, johon myös itse osallistutaan, ”ollaan maailmassa”. ”Maailmassaolemisella” ei korosteta ehdotonta eroa uskonnollisen liikkeen ja maailman välillä, vaan pikemminkin sitä tosiasiaa, että myös uskonnollisten liikkeiden jäsenet ovat osa maailmaa ja he osallistuvat monin tavoin sen toimintoihin.

Maailmassaolo tarkoittaa kohtaamista ja vuorovaikutusta, jossa kohdataan asioiden ja käytänteiden lisäksi myös liikkeeseen kuulumattomia ihmisiä. Ja päinvastoin: uskonnollisiin liikkeisiin kuulumattomat ihmiset kohtaavat näissä tilanteissa ja toiminnoissa liikkeisiin kuuluvia ihmisiä, mikä ei ole välttämättä mahdollista muutoin.

Politiikka, talous ja työ

Maailmassaoleminen ei ole automaattisesti kielteistä tai uhkaavaa. Se voi olla myös välttämätöntä ja jopa myönteistä uskonnollisen yhteisön ja siihen kuuluvien ihmisten kannalta. Tällaisia maailmassaolemisen muotoja edustavat politiikan, talouden ja työn alueet.

Ne ovat yhteiskunnallisen osallisuuden alueita, joissa ihminen toimii aktiivisena kansalaisena, ei ainoastaan Jumalan valtakunnan asukkaana. Lestadiolaisuus korostaa työtä koko yhteiskunnan ja oman lähiseudun parhaaksi. Yhteiskunnallinen osallisuus nähdään palvelutoimintana, jossa yhteiskunnan palvelemisen ohella palvellaan myös Jumalaa.

Käytännössä palvelutoiminta toteutuu esimerkiksi siinä, että vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvia henkilöitä toimii mittavassa määrin sekä paikallispolitiikassa että valtakunnallisessa politiikassa. Paikallispolitiikassa liikkeellä on tietyillä alueilla huomattava merkitys. Liike vaikuttaa myös kirkollispolitiikassa. Erityisesti tämä näkyy vahvoilla kannatusalueilla, kuten Pohjois-Pohjanmaalla.

Valtakunnantasolla lestadiolaisuuden eri haarat muodostavat erityisesti keskustapuolueen kannatuksesta selkeän osan. Professori Jouko Talosen arvion mukaan edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2015 lestadiolaiset ja lestadiolaislähtöiset ehdokkaat saivat 11 % Suomen Keskustan äänistä koko maassa.

Talouden alueella lestadiolaiset yrittäjät ja yritykset ovat saaneet Suomessa kohtuullisen suurta jalansijaa, erityisesti rakennussektorilla. Lestadiolaistaustaisia yrittäjiä toimii rakentamisen ohella laveasti miltei kaikilla keskeisillä yrittäjyyden aloilla. Vaikka yrittäjyys on ollut perinteisesti miesvaltaista, myös lestadiolaistaustaisia naisia toimii yrittäjinä, erityisesti palvelualoilla.

Politiikan ja talouden alueilla lestadiolaisuus näyttäytyy resurssina: lestadiolainen poliitikko tai yrittäjä saa hyötyä liikkeen opillisista ja käytännöllisistä painotuksista sekä sosiaalisista verkostoista. Toisaalta nämä verkostot ovat liikkeen ulkopuolisten toimijoiden kritiikin kohteena. Esimerkiksi kysymykset keskinäisistä sidonnaisuuksista ja lojaliteeteista tuottavat jännitteitä lestadiolaisuuden ja ”maailman” välillä.

Lestadiolaisuus muuttuvassa maailmassa

Lestadiolaisuuden suhteessa maailmassaoloon on tunnistettavissa eräitä yleisiä, hitaasti muuttuvia piirteitä. Näitä ovat niin yhteiskunnallisen toiminnan nojaamineen kristillisinä pidettyihin arvoihin ja palvelutoiminnan arvostus kuin myös laaja porvarillisten puolueiden kannatus.

Kuitenkin maailmassaoleminen on myös väistämättä kiinni ajassa. Totutut toimintatavat politiikan, talouden ja työn alueella löytävät uusia muotoja yhteiskunnallisten rakenteiden ja toimintatapojen muuttuessa. Uudenlaisesta työstä käy esimerkiksi vaikkapa vanhoillislestadiolaisen elämäntavan esittäminen ja brändääminen sosiaalisen median blogeissa.

Politiikan, talouden ja työn alueiden tarkastelu syventää ymmärrystä hengellisyyden moninaisista tasoista uskonnollisten liikkeiden elämässä ja osana laajempia yhteiskunnallisia verkostoja. Tällä tavoin tarkastelu laventaa ymmärrystä lestadiolaisuuden – ja samalla ylipäänsä uskonnollisten liikkeiden jäsenten – osallisuudesta ja toiminnasta alueella, joka ei tavanomaisesti ole tutkimuksen kohteena.

Kevään eduskuntavaalien alla onkin ajankohtaista pohtia, miten lestadiolaisuus asemoituu muuttuvassa yhteiskunnassa ja millaista poliittista ja taloudellista valtaa liikkeen jäsenillä on nyt ja tulevaisuudessa. Tämä pätee toki myös muihin uskonnollisiin liikkeisiin ja yhteisöihin.

Tämä blogiteksti on julkaistu alunperin 13.3.2019 Katsomukset.fi-blogissa

Teksti liittyy keväällä 2019 julkaistuun kirjaan ”Politiikka, talous ja työ: Lestadiolaisuus maailmassa”

9789523109339.jpg

Taloudellinen toiminta uskonnollisessa liikkeessä: vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot (blogiteksti vuodelta 2019)

Taloudellinen toiminta uskonnollisessa liikkeessä: vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot

Uskonnollisten liikkeiden piirissä harjoitetaan monenlaista taloudellista toimintaa. Jotkut uskonnolliset liikkeet toimivat kuin yritykset, joillakin toisilla liikkeillä on puolestaan suuria omaisuuksia. Toisaalta uskonnollisiin liikkeisiin kuuluvat ihmiset voivat olla aktiivisesti mukana liiketoiminnassa. Heillä voi olla yrityksiä tai he voivat olla mukana muiden yrityksissä esimerkiksi omistajuuden, hallinnoimisen tai johtamisen kautta.

Vanhoillislestadiolaisuus on esimerkki uskonnollisesta liikkeestä, jonka piirissä juuri taloudellinen aktiivisuus on merkittävää. Aihepiirin tärkeydestä huolimatta lestadiolaisuuteen nivoutuvaa taloudellista toimintaa ei ole aiemmin tutkittu käytännössä lainkaan.

Vanhoillislestadiolaisuuden kaltainen uskonnollinen liike on erityinen taloudellisen toiminnan konteksti. Tämän kaltaisessa tiiviissä uskonnollisissa liikkeissä elävillä ihmisillä hengellisyys ja hengellinen yhteisöllisyys eivät ulotu pelkästään uskonnollisiin asioihin ja henkilökohtaiseen jumala-suhteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että taloudellinen toiminta eri muodoissaan ei ole irrallinen osansa ihmisen hengellisyyden arkipäivää ja sen kollektiivista ja sosiaalista ulottuvuutta.

Vanhoillislestadiolaiset tunnetaan yleensä ahkerina ja yritteliäinä ihmisinä, jotka toimivat erityisesti rakentamisen alueella. Verkostot ovat tärkeä osa vanhoillislestadiolaisten taloudellista toimintaa ja sen ymmärtämistä. Vanhoillislestadiolaisuuden taloudellista toimintaa olisikin vaikea tehdä ymmärrettäväksi vaikkapa tavanomaisilla taloustieteen teorioilla, koska ne jättäisivät niin paljon avoimeksi sen suhteen, mikä edesauttaa ja selittää lestadiolaisten toimintaa talouden alueella.

Talousteoriat ja yrittämiseen liittyvät teoriat usein painottavat joko makrotason tai mikrotason selitysmalleja lukujen pohjalta, esimerkiksi, miten ulkoiset tekijät mahdollistavat tai estävät yrittämistä, tai miten yrittäjän persoonallisuus selittää yrittäjänä olemista ja yrittäjäksi ryhtymistä.

Verkostonäkökulma tuo makro- ja mikrotason väliin jäävän perspektiivin, eli sosiaalisen ulottuvuuden merkityksen, yrittämisen ja ja muun taloudellisen toiminnan suhteen. Tällöin taloudellinen aktiivisuus kytkeytyy sosiaalisiin suhteisiin, jotka luovat mahdollisuuksia ja perustelevat yksilön tekemiä päätöksiä ja toimintoja.

Lestadiolaisuus muodostaa vahvasti verkostomaisen kokonaisuuden, jossa ihmiset ovat monella eri tavalla suhteissa toistensa kanssa. Talouden kannalta merkitykselliset verkostot eivät ole irrallaan tästä verkostosta, vaan päinvastoin, lestadiolaiset taloudelliset verkostot ovat uppoutuneet, eli ovat osa lestadiolaisuuden muodostamaa verkostokokonaisuutta. Näissä verkostoissa taloudelliset suhteet limittyvät hengellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin sekä sukulais- ja ystävyyssuhteisiin. Se tekee näistä verkostoista erityisen vahvoja.

Verkostot edesauttavat yritystoiminnan rakentumista, rekrytointia ja asiakkaiden hankintaa. Lestadiolaisuuteen kuuluminen voikin olla yrittäjälle hyvinkin hyödyllistä: lestadiolaisuus on hengellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen voimavara yrittäjälle ja yrittäjyydelle. Tämä resurssinäkökulma on olennainen erityisesti yrittämiseen ja taloudelliseen toimintaan orientoitumisen vaiheessa sekä yritystoiminnan käytännöissä.

Parhaimmillaan lestadiolaisten keskinäiset verkostosuhteet ovat hyvin myönteinen asia kaikille taloudellisen toiminnan osapuolille, kuten myös paikallis- tai aluetalouksille. Yrittäjyyden kautta lestadiolaiset asemoituvat aktiivisiksi ja vastuuntuntoisiksi kansalaisiksi, jotka ottavat vastuuta yhteiskunnan hyvinvoinnista.

Pahimmillaan verkostot ja verkostosuhteet voivat kuitenkin mahdollistaa suhteiden hyväksikäyttämistä. Verkostojen tutkiminen tuokin esiin kysymyksen sidonnaisuuksista: miten verkostoihin sisältyvät sidonnaisuudet, lojaliteetit ja vastavuoroisuudet vaikuttavat poliittisen päätöksentekoon tai julkiseen hallintoon.

Taloudellisen toiminnan tutkiminen tuo lestadiolaisuudesta uusia ulottuvuuksia esiin. Yrittäjyyden alue ei ole samanlaisen hengellisen kiinnostuksen kohteena kuin vaikkapa perhe-elämä tai seksuaalisuus. Hengellisyyden rajat ovatkin löyhemmät taloudessa kuin muilla elämän osa-alueilla.
Talouden alueella lestadiolaiset voivat hyväksytysti kilpailla ja kilvoitella toistensa ja liikkeeseen kuulumattomien ihmisten kanssa. Lestadiolainen teologia ei aseta juuri esteitä rahan ansaitsemiselle, rikastumiselle tai yritysten kasvulle. Kiintoisaa onkin, että monia lestadiolaistaustaisia yrityksiä on viime vuosina listautunut pörssiin.

Taloudessa ja yrittäjyydessä liikkeeseen kuuluvat ihmiset – erityisesti miehet – voivat toteuttaa omaa kilpailullisuutta, kunnianhimoa ja näyttämisen halua, joka ei olisi samalla tavalla mahdollinen esimerkiksi urheilun ja taiteen alueella. Naisille puolestaan yrittäjyys luo mahdollisuuksia toimia perheen ja lastenkasvatuksen ulkopuolella, ja saavuttaa taloudellista omavaraisuutta.


Tämä blogiteksti on julkaistu alunperin 14.5.2018 Katsomukset.fi-blogissa