Uskonnolliset liikkeet ovat riippuvaisia hengellisestä työstä

Uskonnollisten liikkeiden olemassaolon ja jatkuvuuden turvaa niin sanottu hengellinen työ. Se on yleensä vapaaehtoistyötä, esimerkiksi sananjulistamista, talkoita ja varainkeruuta.

Asiaa on tarkasteltu Lapin yliopiston politiikantutkija Aini Linjakummun tuoreessa kirjassa ”Hengellinen työ. Työn politiikka kristillisissä liikkeissä”. Kirjassa käsitellään Jehovan todistajien ovelta-ovelle julistamistyötä, vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä ja amissien maanviljelystyötä.

Näiden lisäksi tarkastellaan myös liikkeiden suhdetta palkkatyöhön, joka on usein sisältää huomattavan määrän hengellisiäkin merkityksiä.

”Hengellinen työ ohjaa vahvasti uskonnollisten liikkeiden jäsenten elämää. Se luo pohjan yhteisöllisyyden rakentumiselle ja määrittää suhteita ulkomaailmaan”, Linjakumpu mainitsee.

Jehovan todistajien julistustyö sitoo käytännössä kaikkia liikkeen jäseniä varhaisesta lapsuudesta vanhuuteen. ”Ilman julistustyötä jehovantodistajuutta ei olisi olemassa. Sen ympärille kiertyy liikkeen koko eetos,” Linjakumpu korostaa.

Vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä kutsutaan liikkeen piirissä ”Jumalan valtakunnan työksi”. Vaikka se on periaatteessa vapaaehtoista, sen välttäminen voi olla vaikeaa. Linjakummun mukaan ”Jumalan valtakunnan työstä saattaa tulla uskomisen mittari, vaikka niin asiaa ei ehkä haluta liikkeen piirissä muotoilla.”

Pääosin Yhdysvalloissa vaikuttavilla Old Order amisseilla ei ole tavanomaista seurakuntatoimintaa. Amisseille maanviljelys on hengellisyyden toteuttamista käytännön elämässä. ”Vaikka amissienkin elämisen ehdot ovat monin tavoin muuttuneet, maanviljelys on heidän ankkurinsa oikeaan ja aitoon hengellisyyteen”, Linjakumpu toteaa.

Teos on viimeinen osa Aini Linjakummun laajaa tutkimuskokonaisuutta liittyen vallankäyttöön, hallintaan, väkivaltaan ja yhteisöllisyyteen uskonnollisissa liikkeissä. ”Tämä on ollut poikkeuksellisen pitkä tutkimusprosessi, jonka aikana on syntynyt useita kirjoja ja artikkeleja. Niiden saama vastaanotto on osoittanut tutkimusten tarpeellisuuden.”

Aiemmissa tutkimuksissa on käsitelty hengellistä väkivaltaa, vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksia ja vanhoillislestadiolaisten taloudellisia verkostoja.

”Ihmisten karutkin kokemukset uskonnollisten liikkeiden piirissä ovat saaneet tutkimuksellisen muodon. Samalla on pyritty ymmärtämään, mikä motivoi monia ihmisiä pysymään liikkeissä. Asiat eivät ole mustavalkoisia”, Linjakumpu toteaa.

https://vastapaino.fi/sivu/tuote/hengellinen-tyo/3858652

Aini Linjakumpu: Hengellinen työ. Työn politiikka kristillisissä liikkeissä (Vastapaino 2021)

Kirja hengellisestä työstä ilmestyy syyskuussa

Aini Linjakummun uusi tutkimus hengellisestä työstä julkaistaan syyskuussa 2021.

Kirjassa käsitellään Jehovan todistajien julistustyötä, vanhoillislestadiolaisten Jumalan valtakunnan työtä ja amissien maanviljelystyötä.

Uskonnolliset liikkeet eivät elä pelkästään sanasta ja opista. Liikkeiden olemassaolon ytimessä on myös työntekeminen, esimerkiksi talkoiden, sananjulistamisen, raamattuluokkien pitämisen ja varainkeruun muodossa. Hengellinen työ on uskonnollisen liikkeen piirissä tehtävää työtä, joka ylläpitää liikkeitä ja takaa niiden jatkuvuuden. Samalla se määrittää liikkeisiin kuuluvien ihmisen elämää, luo yhteisöllisyyttä ja jäsentää liikkeiden suhteita ulkopuoliseen maailmaan.

Kirjassa tutkitaan Jehovan todistajien ovelta-ovelle julistamistyötä, vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä ja amissien maanviljelystyötä. Näiden lisäksi tarkastellaan myös liikkeiden suhdetta palkkatyöhön, joka usein sisältää huomattavan määrän hengellisiäkin merkityksiä. Työn tutkimisen avulla päästään kiinni hallinnan tematiikkaan: miten työlle annettavien merkitysten kautta harjoitetaan liikkeiden sisäistä hallinnallisuutta, joka määrittää, suuntaa ja linjaa ihmisten käyttäytymistä, toimintaa ja toimintatapoja.

Hengellinen työ on neljäs ja viimeinen osa Aini Linjakummun laajaa tutkimuskokonaisuutta, joka käsittelee vallankäyttöä, hallintaa, väkivaltaa ja yhteisöllisyyttä uskonnollisissa liikkeissä.

Sisällysluettelo:

1. Johdanto

2. Työn teologian tarkastelua
Aika ennen reformaatiota
Reformaation merkitys

3. Työn merkitykset ja uskonnollisen yhteisön hallinta
Työ hallinnan ulottuvuutena
Työ yksilön hengellisyytenä
Työ yhteisöllisyyden rakentamisen välineenä
Työ rajapintana toiseuteen
Työn tutkiminen hallinnan näkökulmasta

4. Jehovan todistajat: Julistaminen hengellisenä työnä
Palkkatyö välttämättömänä pahana
Julistustyön perusteluja ja organisoiminen
Julistaminen elämänurana ja elämänjäsennyksenä
Organisaation kasvu yhteisön ja yhteisöllisyyden takaajana
Maailma julistamisen kohteena ja esteenä
Yhteisöön sitouttaminen toiminnalla

5. Vanhoillislestadiolaisuus ja Jumalan valtakunnan työ

Palkkatyön merkitykset liikkeessä

Työmuotojen kehitys
Valtakunnan työ kaikenkattavuutena
Valtakunnan työ yhteisöllisenä liimana
Valtakunnan työ huokoisena rajapintana
Jatkuvuus ja muuttumattomuus

 

6. Amissit: Maanviljelys hengellisenä työnä
Palkkatyö elämäntavan uhkaajana
Maanviljelyksen organisoiminen
Maanviljelijä yhteisön ja hengellisyyden
kannattelijana
Maanviljelys keskinäisriippuvuutena
Maanviljelys etäisyyden ottamisena
Muutoksen tuulet: yrittämisen ja palkkatyöläistymisen merkitys

7. Hengellisen työn politiikka

Hurtig & Linjakumpu: ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” -raportti

Kirkkohallituksen julkaisema raportti käsittelee hengellisen väkivallan ratkaisuja
evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Raportissa määritellään
hengellisen väkivallan käsitettä sekä jäsennetään väkivallalle
altistavia piirteitä uskonnollisissa liikkeissä.

Keskiössä on keinojen etsiminen sille, miten hengellistä
väkivaltaa ehkäistään, seurauksia hoidetaan ja ilmiöstä
kannetaan vastuuta niin kokonaiskirkon, hiippakuntien kuin
seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen tasoilla.

Raportti on suunnattu kirkon työntekijöille ja vastuunkantajille
sekä uskonnollisuudesta, yhteisöilmiöistä ja kirkon toiminnasta
kiinnostuneille, hengellisen väkivallan uhreja työssään
kohtaaville, sellaista kokeneille sekä yhteisöille, jotka etsivät
välineitä toimintakulttuurinsa itsearviointiin.

Raportin ovat kirjoittaneet Johanna Hurtig ja Aini Linjakumpu.

Raportti on ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta: https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4233/viewmode=infoview

 

Tiedote: Kirkkohallituksen tutkimusraportti ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” (julkaistu joulukuussa 2020)

Tuoreessa tutkimusraportissa annetaan kirkolle ehdotuksia hengellisen väkivallan kitkemiseksi

Kirkkohallituksen juuri ilmestyneessä julkaisussa ”Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut” esitetään ehdotuksia hengellisen väkivallan torjumiseen sekä siihen, millaisessa roolissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi olla asian suhteen. Hengellinen väkivalta ei ole kadonnut Suomesta, vaikka tilanne tällä hetkellä on suhteellisen rauhallinen. 

Raportin ovat kirjoittaneet Kirkkohallituksen asiantuntija Johanna Hurtig ja politiikantutkija Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta.

”Hengellisen väkivallan luonne ja seuraukset ovat jo aika hyvin tiedossa. Konkreettisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi on ollut kuitenkin vähän. Raportti pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen”, Linjakumpu muotoilee raportin tehtävän.

Tärkeää lisätä hengelliseen väkivaltaan liittyvää tietoisuutta ja luoda yhteistoiminnallisia käytäntöjä

Raportissa tarkastellaan hengellisen väkivallan määrittelyjä ja väkivaltaan altistavia yhteisöpiirteitä. Pääpaino on hengelliseen väkivaltaan puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja vaurioiden korjaamisessa. 

”Olennaista on lisätä ilmiöön liittyvää tietoisuutta sekä luoda yhteistoiminnallisia käytäntöjä vastuunkantoon. Uhreja pitää auttaa ja uusien syntymistä estää. Evankelis-luterilainen kirkko on suurin hengellinen toimija Suomessa, joten on luontevaa, että se on aktiivinen ratkaisujen luomisessa”, Hurtig esittää.

Kirkolla on muihin yhteiskunnallisiin toimijoihin laajat yhteydet, joita myös tässä yhteydessä on mahdollistaa hyödyntää. Raportissa tuodaan esiin seurakuntien, hiippakuntien ja kirkon johdon vaihtelevia rooleja väkivallan ratkaisuissa. ”Käytäntöjen luomisen lisäksi tarvitaan myös pohdintaa siitä, millaista on väkivallaton teologia”, kirjoittajat mainitsevat.  

Uskonnollisille yhteisöille aihepiiri on arkaluonteinen. ”On kuitenkin selvää, että ilman uskonnollisten yhteisöjen mukanaoloa asiaa ei voi mielekkäästi ratkaista”, Hurtig painottaa. Vaikka teema on hankala niin kirkolle kuin uskonyhteisöille, kirjoittajat ovat toiveikkaita asioiden muuttumisesta.

”On vaikea uskoa, että kenenkään intresseissä olisi vahingoittaa toisten hengellisyyttä – inhimillisesti herkkää ja yksityistä aluetta. Uskomme, että väkivallaton ja turvallinen hengellisyys on kaikkia yhdistävä tavoite. Tarvitaan kuitenkin rakenteita ja yhteistä tahtotilaa väkivallan ongelman ratkaisemiseksi”, Hurtig ja Linjakumpu summaavat raportin viestin.

YTT Johanna Hurtig toimii Kirkkohallituksen Toiminnallisen osaston asiantuntijana.
YTT Aini Linjakumpu toimii politiikkatieteiden yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa.

Lisätietoja:

Aini Linjakumpu, aini.linjakumpu@ulapland.fi, 040-4844225

Johanna Hurtig, johanna.hurtig@evl.fi, 040- 688 1583